keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Stand upia portugaliksi ja vieras Portosta

Ostin menopaluulipun Madridiin! Viime hetkellä ostettu lippu on tietysti melko kallis (yli 70 euroa), mutta tällä kertaa voin myös viipyä Madridissa kokonaiset viisi päivää kun oma kouluni ei vielä ole alkanut. Olen niin onnellinen, että voin nähdä J:n ja olen onnellinen myös siitä tiedosta, että hänkin saa jossain vaiheessa kotiinsa internet-yhteyden. Skype-puhelut ovat kaukosuhteen pelastus.

Toissapäivänä sain suomalaisen vieraan Portosta, Pohjois-Portugalista. Veera on myös ollut Rotary-vaihdossa Brasiliassa kuten minäkin ja opiskelee suomenkieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Huvittava sattuma, että löydän kaksoisolentoni Portugalista! Menin Veeraa vastaan Orienten metroasemalle, joka on punaisen linjan päätepysäkki ja jossa sijaitsee myös muilta paikkakunnilta tulevien bussien terminaali. Saavuin paikalle erittäin hyvissä ajoin, noin kaksi tuntia ennen Veeran saapumista ja olin haltioissani kun huomasin löytäneeni paikallisen Itäkeskuksen. Olen ihmetellyt, mistä portugalilaiset ostavat kaikki hygieniatuotteensa ja päivittäistavaransa, koska keskustan pikkukauppojen tarjonta on aika rajallinen. Orientesta löysin esimerkiksi samaa deodoranttia kuin Suomesta. Soijasta ja seitanista valmistettuja kasvissyöjän herkkuja on Lissabonissa tarjolla huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Alkaa tuntua siltä, että voisin todellakin asua täällä vaikka koko loppuikäni!

Kiertelimme Veeran kanssa kävellen Lissabonin keskustaa, kävimme oluella ja lähdimme illalla Bairro Altoon. Pelkäsin, ettei siellä olisi hääppöisiä bileitä maanantai-iltana, mutta olin väärässä: Bairro Altossa on ilmeisesti bileet joka päivä. Tavasimme Veeran brasilialaisen tuttavan, upean noin neljäkymppisen kirjallisuuden tohtorin, jota luulin rehellisesti sanoen korkeintaan kolmekymppiseksi. Tuolta minäkin haluan vaikuttaa parinkymmenen vuoden päästä! Joimme mielettömän hyvää caipiroskaa ja Super Bockia, portugalilaista olutta. Joka paikassa oli paljon Brasilialaisia ja brasilialaista musiikkia, joten tunsin oloni varsin kotoisaksi. Veera puhuu täydellistä portugalia pääkaupunkin aksentilla. Kerroin Veeralle omista vaihtokokemuksistani Limeirassa, São Paolon maaseudulla ja totesimme, ettei lottovoitto tainnut Rotary-vaihdossa osua ihan minun kohdalleni. Välillä minuun iskee täälläkin pelko, että joku vangitsee minut siivoamaan uima-allastaan hammasharjalla tai pesemään omia alushousujaan (nämä asiat koin jo vuonna 2005 Brasiliassa), mutta sitten muistan, että olenkin Lissabonissa, olen jo iso tyttö ja olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani ja tekemisistäni täällä. Jospa tämä vaihto olisi kokonaisuutena hieman onnistuneempi kokemus kuin Brasilian vuosi, josta puolet kului varsin hankalissa olosuhteissa.


Eilen lähdimme Veeran ja Jannen kanssa Sintraan. Janne on toinen Helsingin yliopiston Erasmus-vaihtari ja ajattelin, että hänkin ehkä haluaisi lomailla vielä ennen opiskelujen alkua. Turistioppaassa sanottiin, että Palácio de Pena ja maurilinna eli Sintran päänähtävyydet sijaitsevat noin kymmenen minuutin matkan päässä Sintran keskustasta. Emme vain ymmärtäneet tarkistaa, tarkoittiko opas kymmenen minuutin kävelymatkaa. Ilmeisesti ei tarkoittanut. Kävelimme yli tunnin jyrkkää ylämäkeä hiostavassa kuumuudessa, ja kun viimein pääsimme vuoren huipulle, olimme niin uupuneita, ettemme enää jaksaneet lähteä maurilinnoitukselle, joka oli vielä Penaakin hankalamman taipaleen päässä. Palácio de Pena oli vaikuttava paikka. Romanttista, manueliinista ja jopa goottityyliä yhdistävä linnake on ollut portugalilaisten kuninkaallisten käytössä. Linnan muureilta aukenivat huikaisevat näköalat kohti Lissabonin lähialueita. Illalla lähdimme etsimään fadoklubia. Emme löytäneet perinteistä portugalilaista musiikkia, mutta sen sijaan päädyimme kuuntelemaan stand upia portugaliksi. Se oli outo kokemus. Portugalilaiset esiintyjät esimerkiksi tekivät pilaa brasilialaisista maahanmuuttajista riolaisaksentteineen, vammaisista ja jopa suomalaisista (varmaankin finanssikriisin takia). Rehellisesti sanoen en pitänyt esitystä kovin hauskana. Kestää ehkä hetken ennen kuin pääsen sisälle portugalilaisen huumorin saloihin.

4 kommenttia:

  1. Voi eeeei, lähitte kiipeämään Penaan! Mä oon menny sinne bussilla ja voin kuvitella et kiipeäminen kesti! Musta siinä ei ole mitään yllättävää et portugalilaiset vitsailee brasseista, brassit on niille kuin ruotsalaiset suomalaisille.

    VastaaPoista
  2. sullahan on paljon suomalaisia siellä, mä oon täällä ainoa! vähänkö mukava että pääset näkemään jopea niin pian. :)

    VastaaPoista
  3. No niin Sanna, mut ne haukku myös suomalaisia ja vammasia ja valkosia ja naisia ja kaikkea mikä liikkuu! =D Mä en kyllä oikeasti ihan tajunnu. Mut Pedro varmaan selittää kun meen sen kaa kahville. ;) Ikävä teitä tyttöjä! Sanna kiitti, et kerroit Veerasta. Se on ihan huippu! =)
    Heipi, Veera ei siis asu täällä. Se oli vaan kyläilemässä ja lähti tänään.

    VastaaPoista
  4. Kiva että tykkäsit Veerasta, se on ihana :) Tuosta Orienten kauppakeskuksesta puhuinkin sulle, mutta lähempänä Marquêsia on sinisen linjan (metroasema Luz) Colombon kauppakeskus. Sieltä ostin aina pidemmälle ajalle ruokaa ja hygieniatarvikkeet kans. Muuten se on ihan samanlainen kun Orienten keskus, on paljon kauppoja, ruokailupaikkoja, leffateatteri ynnä muuta :D

    VastaaPoista