Vielä yksi kesälomapäivä

Mikään ei tepsi koti-ikävään paremmin kuin portugalilainen ranta! (Paitsi ehkä brasilialainen ranta.) Tänään matkustimme Marisan ja Laran kanssa Ericeiran aaltoja katsomaan ja ne toden totta olivat valtavia. Olen niin iloinen, että olen viimein onnistunut saamaan naispuolisiakin kavereita. Täällä ollessa tuntui aluksi, että vain pojat (enimmäkseen brasilialaiset) haluavat tehdä tuttavuutta kanssani, mutta itse arvostan sitä, että saan ystävikseni molempien sukupuolien edustajia. Kaiken lisäksi Marisa ja Lara ovat todella huippuja! En aluksi tutustunut heihin kovin hyvin, koska vaikka Lara on kämppikseni, hän ei puhu kovin hyvää portugalia vielä ja minusta tuntuu, että ymmärsimme toisiamme kunnolla vasta tänään kun puhuimme koko päivän englantia rannalla. Ehkä minun täytyy hieman joustaa portugalin puhumisesta erasmusporukoissa. Kuulenhan sitä ensi viikosta lähtien koulussa joka päivä ja Rodrigon kanssa voin puhua portugalia kotonakin.

Saksalaisten tyttöjen seura tepsi koti-ikävään , koska he muistuttavat niin paljon joitakin suomalaisia ystäviäni! Molemmat ovat kasvissyöjiä ja kaiken lisäksi he rakastavat kirjallisuutta, vaikka ovatkin lääketieteellisessä. Marisa on samassa yliopistossa kanssani ja hän oli huomannut saman kuin minä: tiedon siirto erasmusopiskelijoille tökkii tänä vuonna pahasti. Oli kuitenkin helpotus kuulla, että joku on kaikesta yhtä pihalla kuin minä ja tulimme siihen lopputulokseen, että meitä tuskin potkitaan pihalle, vaikka tekisimmekin jotain väärin ilmoittautumisiin ja muihin paperiasioihin liittyen. Huomenna menen erasmustoimistolle uudemman kerran. Tällä kertaa sen pitäisi olla auki ja minun pitäisi saada jonkinlainen infopaketti, joka toivottavasti selkeyttää asioita. Alan olla aika innoissani koulun alusta, koska tein kaikki kurssivalinnat uusiksi. (Osaa niistä kursseista, jotka valitsin keväällä Suomessa ei edes järjestetä.) Saan pitkästä aikaa opiskella kirjallisuutta! En malta odottaa...