tiistai 31. tammikuuta 2012

Viimeinen päivä Madridissa

Madridin asunnossa leijailee tällä hetkellä sellainen kloorin haju, että en mene takuuseen mistään kirjoittamastani vaan pistän kaiken kloorihöyryjen piikkiin. Olemme viimeistä päivää Madridissa, minulla on kuumetta ja J siivoaa hulluna. Kuukausi Espanjassa on ollut ihana! Itselleni jää Madrista pelkästään hyviä muistoja ja ilokseni J totesi tänään, että jos minäkin olisin tullut Espanjaan vaihtoon, hänkin olisi viihtynyt täällä varmasti.

J:n tentitkin menivät paremmin kuin olimme odottaneet: hän suoritti puolet siitä, mitä oli alkujaan suunnitellut. Kaiken lisäksi läpäisemistään kursseista hän sai hyvät arvosanat. (Aika mainio tulos niin mitättömällä opiskelulla.) Paras uutinen tulevan kotitaloutemme kannalta oli kuitenkin se, että J sai oman alansa kesätöitä Micronovalta, jossa projektinjohtaja oli pitänyt hänestä viime kesänä kovasti. Näiden hyvien uutisten siivittämänä lähdimme juhlistamaan tammikuun puoliväliä Barcelonaan. Ihastuin perin pohjin. Kyllä te kaikki Barcelonan jo nähneet sen varmasti tiedättekin, mutta miten samassa kaupungissa voikaan olla niin paljon arkkitehtuurin mestariteoksia, rantoja, kauniita puistoja ja kiinnostavia ihmisiä! Katalaanin kieli on aivan mahtavaa. Se on vähän kuin vinksahtanutta Espanjaa. Ihanan vinksahtaneita olivat myös monet Barcelonan rakennukset Gaudín töistä nyt puhumattakaan. Kaupunkina Barcelona on minusta enemmän Lissabonin kuin Madridin kaltainen. Seuraavan vaihtoni suoritan varmaan Barcelonassa..

Yövyimme Barcelonassa jossakin ihme läävässä, joka maksoi meille kymmenisen euroa yöltä. Fiksumpi matkaaja olisi ehkä tajunnut sen jo etukäteen, mutta meille selvisi vasta paikan päällä, että kyseisessä Bed & Breakfast-majoituksessa ei ollut ollenkaan lämmitystä. (Myöskään aamupalaksi tarjotut keksit eivät ehkä ihan vastanneet käsitystämme termistä "Continental Breakfast".) Päivisin Barcelonassa oli kylläkin lämmin. J hillui jossakin vaiheessa jopa T-paitasillaan. Öisin olin majapaikassa vielä enemmän jäässä kuin joulukuussa Lissabonissa. Jäätävästä majoituksesta johtuen saimme loistavan tekosyyn viipyä myöhään Barcelonan lukuisissa kuppiloissa ja tapas-paikoissa. Aamulla heräsimme aikaisin ja lähdimme ulos aurinkoon lämmittelemään. Tuliaisiksi reissusta toin alkavan kuumeen.

Ainiin! Unohdin melkein mainita, että tapasin täällä Madridissa yllättäen Brasilian vaihdon aikaisen host-siskoni, joka saapui tänne viime torstaina kuuden kuukauden vaihtoon. Veimme brassisiskoni syömään espanjalaisia tapaksia ja sunnuntaina kävimme testaamassa Teleféricon eli sellaisen hiihtohissin tapaisen kapistuksen, joka viippuu kaupungin yllä. Oli mahtava sattuma, että Victoria sattui tulemaan Madridiin ennen kuin me lähdimme pois. Sovimme, että hän yrittää vielä järjestää lomaa kyläilläkseen luonamme Lissabonissa.

Tuntuupa hassulta ajatella, että huomenna olen taas Lissabonissa oltuani reissussa niin kauan. Ehdin jo tuskailla J:lle loman loppumista kunnes kuulin portugalilaiselta kaveriltani, että luennot alkavat vasta 13. helmikuuta. Portugalilaiset ovat sitten ihanan laiskoja!!! 20. helmikuuta alkaa niin sanottu karnevaaliloma, joten todennäköisesti ensimmäisellä viikolla luennoilla ei vielä näy ketään. Ainakin minulla on hyvin aikaa tutustuttaa J tulevaan kotikaupunkiinsa. Tai sitten voisimme suunnata junalla Etelä-Portugaliin... Olen kuullut, että siellä alkaa jo olla lämmintä.

torstai 12. tammikuuta 2012

2012 Madridissa

Terveisiä Madridista. Olemme palanneet J:n kanssa Etelä-Eurooppaan ja pitkästä aikaa on blogin kirjoittamisen vuoro. En tiedä, mistä aloittaisin. Kertoako hyvät uutiset ensin ja vasta loppupuolella huonommat, vai toisin päin. Ehkä toisin päin.

J on tyrinyt vaihtosyksynsä oikein kunnolla. Olen alkanut ymmärtää tilanteen toivottomuuden täällä Leganésissa vasta päästyämme takaisin ja J:n otettua osaa ensimmäisiin tentteihinsä. Hän on nyt reputtanut kaksi tenttiä neljästä ja lähti juuri toiseksi viimeiseen tenttiinsä lähes lukematta. Todennäköisesti olemme Kelalle velkaa vähintään 3600 euroa ja minä joudun tänä keväänä elättäjäksi. Naiivia ehkä, mutta en tähän asti voinut uskoa J:n reputtavan. Hän ei yksinkertaisesti ole eläessään mokannut missään opiskeluihin liittyvässä ja olemme sentään tunteneet lukioajoista.

Ärtymykseni laantui aika pikaisesti, vaikka minulla on yleensä tapana panikoida raha-asioista. Onneksi olen säästänyt vaihtoa varten viimeiset neljä vuotta ja onneksi olen täällä, koska nyt ymmärrän viimeinkin, miten hajalla J:n on täytynyt syksyllä olla. Jos ette usko yksinäisyyden musertavaan voimaan, niin kannattaa testata sitä sulkeutumalla vaikkapa pariksi kuukaudeksi johonkin kaukaiseen erämökkiin, mieluiten ilman mitään järkevää tekemistä. En tiedä, antaako Kela osan tuista anteeksi, jos kirjoitamme, miten uskomattoman huono tuuri J:llä kävi kampuksen ja yliopiston valinnan suhteen sekä vetoamme ilmiselvään masennukseen. (Sen minäkin osasin diagnosoida syksyisten Skype-puheluidemme aikana.) Tässä olivat joka tapauksessa toistaiseksi musertavimmat uutiset vuodelta 2012.

Jos J:n ankeaa syksyä ja rahahuolia ei lasketa tänne kuuluu hyvää. Joululomalla Suomessa oli ihanaa ja J:kin oli taas entisensä päästyään tuttujen kavereiden ja sukulaisten pariin. Ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen en ollut joululomalla töissä ja vietimmekin joulua ruhtinaalliset viisi päivää seilaten joulupöydästä toiseen. Vanhempani olivat herttaisia ja järjestivät meille kihlajaiset, joiden väkimäärä paisui vajaaseen 50 henkeen. Sukulaiseni ovat niin innoissaan häistä! En tiedä, miten kertoisin perheelleni, että meillä ei tosiaankaan ole varaa mihinkään hienouksiin, jos käy niin, että emme esimerkiksi saa kesällä töitä... Kirkon joka tapauksessa varasimme päivälle 10.11.1012. Marraskuussa on onneksi niin pimeää, ettei kukaan kuitenkaan nää, miten hienot tai huonot puitteet häissä tulee olemaan. Tapasimme Suomen lomalla myös lukiokavereita sekä molempien opiskelukavereita. Uudenvuoden vietimme Helsingin Pasilassa. Oli aika haikeaa lähteä taas ja hyvästellä jälleen kerran kaikki rakkaat, mutta nyt tiedän, miten nopeasti aika vaihdossa kuluu. Kaiken lisäksi J muuttaa ensi kuussa kanssani Lissaboniin, joten ikävän pahin kärki on jo taitettu.

Madrid on hurjan hieno kaupunki! Enimmäkseen olen seikkaillut Madrid-Leganés-akselilla itsekseni, koska J:n tenttikausi on vielä meneillään. Kävin Museo del Pradossa ihmettelemässä Goyan, El Gregon, Velázquezin ja Rubensin töitä. Eksyin myös keskelle Espanjan vilkkainta alennusmyyntikautta. Espanjalaiset todella ovat hulluna shoppailuun! En ole nähnyt, että missään muualla tarvittaisiin vuoronumerojärjestelmää vaatekauppojen valtavien jonojen hallitsemiseksi. Alennukset myös ovat varsin huimat esimerkiksi Suomeen verrattuna kun kaupat myyvät kerralla kaikki edellisen kauden mallit pois. Vaatteita en juurikaan ole löytänyt, koska harmikseni suurin osa espanjalaisnaisista on niin pieniä, että käyttämäni pikkukoot ovat aina loppu. Onneksi jalkani sentään on suurempi kuin minikokoisilla espanjattarilla ja olenkin löytänyt kauniita, todella laadukkaita, Espanjassa valmistettuja nahkakenkiä parilla kympillä! Odotan innolla perjantaita, jolloin J:n puolivuotinen painajainen päättyy ja hänkin pääsee juhlistamaan yhteistä kolmen viikon lomaamme. Madridin ihmeiden lisäksi suunnittelemme reissua Bilbaohon ja Barcelonaan. Mitäpä siitä, jos meillä ei syksyllä olekaan varaa häämatkaan kun juuri tällä hetkellä lähistöllä kerran on noin monta jännittävää turistikohdetta. Kaiken lisäksi Espanjan tammikuu on aivan ihana! Aurinko on paistanut koko viikon ja lämpötila pysyttelee päivisin 17 ja 18 asteen tuntumassa.