Professorit pitävät omaa lomaa

Ensimmäinen kouluviikko on nyt takana ja näin jälkikäteen voin todeta, ettei se ollut aivan sellainen kuin edeltä olin kuvitellut. Hyvänä uutisena voin ilmoittaa sen tosiseikan, että perjantait tulevat olemaan vapaapäiviä koko syyslukukauden ajan. Hyvänä tai huonona uutisena, katsontatavasta riippuen, voin myös ilmoittaa, että en tule haalimaan syksyn aikana niin paljoa opintopisteitä kuin etukäteen ajattelin.

Maanantaina menin koululle erittäin hyvissä ajoin eli noin puolitoista tuntia ennen ensimmäisen luennon alkua. Aikainen heräämiseni johtui osittain siitä, että panikoin sokkeloisessa yliopistorakennuksessa sijaitsevien luentosalien löytämistä. Olen ehkä joskus maininnut, että olen mestari eksymään. Luentosalit löytyivät lopulta varsin helposti kysymällä. Missään kovin loogisessa järjestyksessä ne eivät todellakaan sijaitse. Esimerkiksi yläkerrasta löytyvät salit 2,12 ja ensimmäisestä kerroksesta puolestaan salit 4 ja 7, joista kaikissa minulla on syksyn aikana luentoja. Osa salien nimistä on kirjoitettu oppaaseen väärin: eräs pohjakerroksen sali oli oppaaseen merkitty nimellä F´s ja lopulta paljastui, että salin oikea nimi on F´2. Salien löytäminen oli kuitenkin pienin murheistani ensimmäisenä päivänä.

Kun kello oli jo puoli 12, vaikka luennon piti alkaa yhdeltätoista, uskaltauduin kysymään muutamalta kurssikaveriltani, mahdanko olla oikeassa salissa (Brasilian kolonialistisen kirjallisuuden kurssilla.) Muut kurssilaiset totesivat, että totta kai, mutta he häipyvät nyt, koska näyttää siltä, että professori ei aio saapua paikalle. Jäin saliin kahdestaan erään italialaisen tytön kanssa ja iloksemme totesimme, että meillä oli paljon yhteisiä kursseja. Päätimme siis koittaa onneamme seuraavalla luennolla. Myöskään seuraavan kurssin professori ei saapunut paikalle, joten menimme yhdessä syömään ja kahville. Viimeiselle luennolle mennessä olimme jo valmistautuneet aikaiseen kotiinpääsyyn, mutta ihme kyllä Afrikkalaisen kirjallisuuden professori istui salissa sinne mennessämme. Hän on ihana, keski-ikäinen tumma nainen, joka käyttää värikkäitä vaatteita. Meillä synkkasi heti ja sain ensimmäiseksi luettavakseni kirjan, jonka nimi on vapaasti suomennettuna: "Päivä, jolloin Aku Ankka söi Margaridan ensimmäisen kerran." Kuultuani kirjan nimen viittasin ja kysyin: "Opettaja, mitä tarkoittaa, että Aku Ankka syö Margaridan?", koska en tosiaankaan ymmärtänyt otsikon kaksoismerkitystä. Kommentillani sain koko luokan räjähtämään nauruun. Verbiä "syödä" voi ilmeisesti käyttää myös merkityksessä "harrastaa seksiä". (Sama kaksoimerkitys taitaa esiintyä suomenkielessäkin. Tajusin sen liian myöhään.) Kun kerroin kommentistani kämppikselleni hän vain totesi, että: "Hyvä juttu. Nyt opettaja muistaa sinut varmasti."

Toinenkaan koulupäivä ei ollut aivan sellainen kuin olin kuvitellut. Meidät Erasmusopiskelijat on potkittu ulos muutamalta kurssilta, koska opetusresursseja ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Portugalin poliittinen tilanne näkyy yliopistoelämässä muutenkin esimerkiksi ensimmäisen viikon mielenosoituksina. Onneksi ne kurssit, joille minut lopulta on hyväksytty vaikuttavat lupaavilta. Kirjallisuudenprofessorit ovat molemmat ihania ja sympaattisia rouvia ja kurssisisällöt jännittäviä. Tunnen myös pärjääväni ja ymmärtäväni varsin hyvin, vaikka opiskelenkin vieraalla kielellä. Brasilian kolonialistinen kirjallisuus alkaa vasta ensi viikolla, koska herra professori on kuulemma lomamatkalla Brasiliassa. Nyt on minun vuoroni lomailla ja lähteä kuuntelemaan fadoa, perinteistä portugalilaista musiikkia sekä ehkä mennä juomaan muutama lasillinen Bairro Alton ihanaa ja halpaa mojitoa. Oikeastaan aika hyvä, että ne kurssit, joilta minut potkittiin pois olisivat olleet perjantaisin...