Pakottaudun kirjoittamaan blogia, vaikka tänään on ensimmäinen todellinen koti-ikäväpäivä (tai ehkä pikemminkin J-ikäväpäivä), eikä minua huvittaisi mikään muu kuin käpertyä sängylle ja nähdä unta siitä, että elän toisenlaisessa todellisuudessa. Nautin Madridin reissun jokaisesta sekunnista ja jopa eilisilta ennen lentokentälle lähtöä oli ihana. Kävelimme J:n ja Luisin kanssa öisessä Madridissa ja katselimme upeasti valaistuja rakennuksia. Öisen turistikierroksemme päätteeksi hyvästelin Luisin ja lähdimme J:n kanssa kohti lentokenttää. Ihana J lähti saattamaan minua aikaiselle aamulennolleni, vaikka hänellä oli tänään luento. Aamuöiseen taksiin meillä ei Madridin hinnoilla olisi ollut varaa.
Lentokentällä nukkuminen tai sen yrittäminen ilman kunnon retkivarustusta olikin sitten yhtä helvettiä. Päädyimme makaamaan jäätävällä kivilattialla, joka tuntui jokseenkin ikävältä sukkahousuja vasten. Madridin helvetti ei ole kuuma vaan kylmä. Lentokentällä, toisin kuin missään muualla kaupungissa, on harvinaisen tehokas ilmastointi. Kun tähän yhdistetään vielä kuukautiskivut voitte (ehkä) kuvitella, millainen viimeyö minulla oli. Kaikesta huolimatta olisin voinut jäädä vaikka asumaan Madridin lentokentälle, jos olisin saanut tehdä sen yhdessä J:n kanssa! Kylmä kivilattia ei tunnu täysin sietämättömältä kun joku lämpöinen olento tuhisee siinä vieressä. Sietämättömältä tuntui sen sijaan Madridista lähteminen. Muuttuuko tämä koskaan yhtään helpommaksi, vai onko seuraava ero entistä pahempi kun J tulee käymään Lissabonissa parin viikon päästä? (Olisipa jo parin viikon päästä!) Joskus mietin, miten voin olla niin onnekas, että rakastan jotakuta näin paljon vielä kolmen ja puolen vuoden seurustelun jälkeenkin. Eikä tunne ole edes laimenemaan päin.
Laskeuduin Lissaboniin aamulla kello 7.20 ja olin kuoleman väsynyt, kuten arvata saattaa. Lähdin kuitenkin yliopistolle, koska koulu alkaa jo ensi viikolla, enkä vielä oikein edes tiedä, mitä kaikkea minun pitäisi ennen sitä yliopistolla tehdä. Päivääni ei hiukkaakaan parantanut se, että vastaanotto Erasmustoimistolla oli äärimmäisen tyly. Ymmärsin sen jälkikäteen, sillä ilmeisesti Erasmustoimisto ei ollut varsinaisesti auki tänään. Joko olen tyhmä kun en tullut tarkistaneeksi asiaa etukäteen, tai sitten minulla kävi vain huono tuuri. Oli miten oli tunnen olevani täysin hukassa kouluun liittyvien asioiden suhteen. Kukaan yliopistolla ei neuvo, mitä pitää tehdä ja milloin. Erasmustoimisto ei vastaa sähköposteihin, koska siellä on kuulemma liian kiireistä. Toivottavasti saan Jannelta apua huomenna kun menemme rannalle. Hän on ilmeisesti jo onnistunut hoitamaan joitakin opiskeluun liittyviä paperiasioita. Ehkä hän osaa selittää, mitä pitää tehdä ja mistä saa tietoa. Koulun alku ensi maanantaina jännittää hirveästi! Mitenköhän löydän edes oikeisiin luokkahuoneisiin?
<3
VastaaPoista