tiistai 17. huhtikuuta 2012

Petipunkkeja ja sohvasurffareita

Kerronko ensin hyvät vai huonot uutiset? Kerron ensin huonot, koska siten hyvä fiilis jää toivottavasti päällimmäiseksi. Siispä, meillä on petipunkkeja! Ihan kuin kämppisten kuvottava sotkuisuus ei olisi riittänyt. (Brassipojat luisuivat hetkellisestä siisteyspuuskastaan huolimatta nopeasti vanhoihin tapoihinsa eli keittiössä lemuavat tiskit ja vessassa paska.) Pääsimme pienten, iljettävien verenimijöiden jäljille, sillä aloimme J:n kanssa molemmat saada kutisevia, punaisia paiseita ympäri kehoa. Esimerkiksi vasenta poskeani koristaa tällä hetkellä valtava, sinipunainen allergialäikkä. Onneksi en ole liian turhamainen, koska muuten tulisin varmaankin hulluksi. Pahinta tilanteessa on se, että meillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia päästä pienistä petivieraista eroon, vaan meidän on luultavasti siedettävä niitä koko vaihtoajan loppuun asti.

Luin netistä, että petipunkkien joukkomurha onnistuu muun muassa pakastamalla ne alle -32 asteen lämpötilassa, keittämällä ne tai estämällä niiden pääsyn ruuan, eli meidän houkuttelevien ruumidemme ääreen. Ongelmana on se, että käytössämme olevaa ikivanhaa patjaa ei ole mahdollista vaihtaa. (Vuokraemäntä ei suostu ostamaan uutta, eikä meillä ole varaa.) Petipunkit voivat myös ilmeisesti selvitä pitkiäkin aikoja ilman ruokaa (eli verta) kunhan olosuhteet ovat mukavan kosteat. Alkaa siis vaikuttaa siltä, että vanha, homeinen huoneemme on petipunkkien taivas! Ötököiden hyökkäystä lukuun ottamatta takana ovat kuitenkin loistavat viisi päivää.

Opiskelukaverimme Maidi lensi perjantaina Lissaboniin suoraan Sheffieldistä, jossa itse on vaihdossa ja oli ihanaa viikonloppuseuraa! Tutustuin Maidiin paremmin oikeastaan vasta täällä vaihdossa ja on itse asiassa aika hassu sattuma, etten ole aikaisemmin huomannut, miten paljon meillä on yhteistä. Maidikin on kotoisin pienehköstä hämäläisestä kunnasta, Maidinkin vanhemmat ovat (oman isäni tavoin) opettajia ja olemme esimerkiksi notkuneet samoina vuosina Forssan musiikkiopistolla. On ihme, että en muista nähneeni noin nättiä ja sympaattista tyttöä siellä kertaakaan! Lissabonin viikonloppumme oli joka tapauksessa vauhdikas ja saman tyyppisistä asioista kiinnostuneen vieraan kanssa kierteleminen oli kivaa ja helppoa. Maidi oli Sheffieldiläisissä vegaanipiireissä pyöriessään hurahtanut kasvissyöntiin, joten kävimme tutustumassa Portugalilaisiin kasvisravintoloihin. Kahvitellessamme Monikan kanssa viime torstaina olimme kehitelleet bar hoppingille lissabonilaisen vastineen eli café hoppingin, joka toimisi kunnianosoituksena Lissabonin eläväiselle ja värikkäälle kahvilakulttuurille. Maidikin pääsi tietysti heti testaamaan tätä uutta, lissabonilaista urheilulajia.

Kaupunkikierroksen, kirppisten ja vintage-putiikkien (löysin ihanan kesämekon seitsemällä eurolla!) lisäksi kävimme tutustumassa muun muassa Arte & Manhãn viikonloppuiseen keikkatarjontaan. Lauantaina vierailimme suomalaisen Even upeassa taiteilijakodissa ja saimme jälleen kerran todeta, kuinka pieni paikka maailma on. Meille nimittäin selvisi, että Even Suomessa olevat, nykyään Tampereella opiskelevat kämppikset ovat Maidin lapsuudenkavereita! Oli siinä varmaan Even ja Maidin yhteisillä kavereillakin ihmettelemistä kun he saivat yllättäen ystäviltään puhelun Lissabonista. Eve lähti kanssamme Bacalhoeiron Balkan-bileisiin ja ilokseni sain jälleen huomata, että illan mittaan kotoisa kantapaikkamme täyttyi tuttavista. Sunnuntaina suuntasimme aurinkoiseen Sintraan patikoimaan ja Maidin pyynnöstä kiipesimme koko matkan vuoren huipulla sijaitsevalle maurilinnoitukselle asti. Kylmästä tuulesta huolimatta linnasta aukeava näkymä oli henkeäsalpaava ja tiedän jo nyt tahtovani kiivetä linnalle vielä kerran ennen toukokuun loppua...

Maidi on käsityöihminen ja hallitsee hyvin esimerkiksi vintage-vaatteiden yhdistelemisen sekä ompelukoneen käytön. (Ihailen kyseistä taitoa suuresti!) Ehkä Maidin, Even ja Elinan kaltaisten taiteellisten tyyppien seuran takia olen tällä hetkellä ihan valtavan inspiraation vallassa. Keksin koko ajan lisää maalausaiheita (ja sisustusideoita) enkä malta odottaa, että pääsen Suomeen taulupohjien ja akryylivärien ääreen! Pelkät lyijykynätkin riittäisivät, mutta ne maksavat täällä aivan yhtä paljon kuin Suomessa. Pitäisiköhän tehdä uusi aluevaltaus ja opiskella tussipiirustusta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti