Bileet! Eilen oli taas vaihteeksi sellainen ilta, ettei tarvinnut lähteä sisäpihaa kauemmaksi juhlimaan kun juhlat sijoittuivat alakertaamme. Brasilialainen vuokranantajaperheemme järjesti grillikaudenavajaiset, jonne oli kutsuttu kaikki kerrostalomme asukkaat. Oli huippua! Tutustuimme kolmeen tosi mukavaan virolaiseen, jotka olivat jo pari kuukautta asuneet täällä tietämättämme. Kolmikon miespuolinen jäsen, Maik on Pärnusta. Mahtavaa tavata joku, joka on kotoisin lapsuuteni kesänviettopaikasta! Lisäksi puhuin muun muassa maalaamisesta kämppikseni, Eduardon kanssa. Olin arvatenkin intoa täynnä kun havaitsin, että kanssani asuu joku, joka tietää vaikka kuinka paljon väreistä ja eri maalaustekniikoista. Tanssimme myöhäiseen yöhön ja juhlat loppuivat vasta kun joku naapuritalon asukkaista oli soittanut poliisin paikalle.
Perjantaina osallistuimme J:n ja Even kanssa 50-vuotiaan Jamaican itsenäsyyspäivän juhlintaan. Emme J:n kanssa viipyneet kuin hetken, sillä tiesin, että minun olisi uhrattava koko lauantaipäivä opiskelulle. (Välitentteihin ja esseiden palautuksiin on aikaa enää viikko.) Olisi ehkä kuitenkin kannattanut jäädä, koska Eve oli kuulemma tanssinut reggaeta aamukuuteen asti! Kuulin pitkästä aikaa myös brasilialaisesta kaveristani Lenysta. Olin ollut jo jonkin aikaa hieman loukkaantunut kun tuntui, ettei Lenyllä tätä nykyä ollut aikaa tavata koskaan, vaikka syksyllä olimme olleet kuin Pilli ja Pulla. Kuten kavereiden epätavalliseen käytökseen yleensäkin, myös Lenyn katoamistemppuun löytyi hyvä syy.
Puhuin Lenyn kanssa torstaina pitkään ja selvisi, että hän oli hiljattain eronnut portugalilaisesta poikaystävästään, Andresta ja oli parhaillaan ystävänsä luona Mafran kaupungissa toipumassa. Sääli! Andre vaikutti minusta mukavalta tyypiltä ja hän oli täällä yksi niistä ihmisistä, joka tuli erinomaisen englantinsa ansiosta mainiosti toimeen J:n kanssa. Andre ei ilmeisesti kuitenkaan ollut mitään unelmapoikaystäväkastia, koska hän oli pettänyt Lenya. Olen tyttöystävieni kertoman perusteella tullut siihen käsitykseen, että portugalilaiset miehet suhtautuvat keskimäärin varsin kevyesti pettämiseen. Lähes jokainen tuntemani sinkku vaihtarityttö on kokenut tilanteen, jossa portugalilainen deittikumppani paljastaa, että hänellä on kotona portugalilainen tyttöystävä ja että hän tahtoo tämän lisäksi ainoastaan rakastajattaren. Jos joku tytöistä sitten on närkästynyt uutisesta, portugalilainen hurmuri on ollut lähinnä ihmeissään. Eivät kai blondit halua muuta kuin seksiä? Veronika kertoi, että eräs jätkä oli tosissaan ollut sitä mieltä, ettei sama nainen voi olla kunnollinen tuleva äiti sekä hyvä sängyssä. Rakastajattarien pitäminen on siis ainoa vaihtoehto. Naisille ei Portugalissa tietääkseni sallita samanlaista huikentelevaisuutta. (Tai sitten se on vain tabu, josta ei puhuta.)
Ainiin! Lähes unohdin kertoa, että saimme J:n kanssa kesäkuuksi kämpän Otaniemestä! Olimme uutisesta valtavan onnellisia, sillä vapaat vuokra-asunnot ovat pääkaupunkiseudulla kiven alla. Asunto on pikkuinen 40 neliöinen kaksio, mutta vuokrakin on sen mukainen. En malta odottaa, että pääsen sisustamaan uutta kämppää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti