sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Torres Vedras

Huh. Karnevaaleja ja syntymäpäivääni on nyt vietetty niin paljon, että omasta puolestani voisin taas odottaa vuoden ennen seuraavaa juhlintaa. Leny haluaa kuitenkin järjestää tuplasyntymäpäivät ensi lauantaina ja mikäpä siinä: saammepahan ainakin syyn syödä kakkua ja kutsua kavereita kotiini. Karnevaalit alkoivat Lissabonissakin eilen ja kävimme J:n kanssa päivällä kiertelemässä kaupunkia ja katselemassa kulkuetta sekä Rossiolle kasattua esiintymislavaa. Brasiliasta poiketen ainakaan Lissabonin päiväkarnevaalit eivät osoittautuneet kovin kummoisiksi. Karnevaalirientojen sijaan suuntasimme Tejon rantaan nauttimaan auringosta ja lämpimästä säästä ja pukeuduimme karnevaaliasuihimme eli neonvärisiin verkka-asuihin vasta illalla.

Noin seitsemän aikaan keräännyimme Monikan kotiin syömään ja juomaan ja muiden hankkimat neonväriset jumppa-asut herättivät aikamoista hilpeyttä sekä halun kokeilla muun muassa ihmispyramidien rakentamista. (Korkein pyramidi oli pystyssä ehkä noin kaksi sekunttia niin, että siitä saatiin juuri ja juuri valokuva. Muuten täytyy sanoa, että olimme itse asiassa aika taitavia!) Ennen puolta yötä osa porukasta totesi olevansa liian väsynyt karnevaaleihin. Lääkäriopiskelijoilla on parhaillaan tenttikausi ja lauantaiaamun tenttiin osallistujat jäivät suosiolla pois Torres Vedrasin reissusta. Lähdimme kuitenkin Martan, Monikan ja J:n kanssa kohti Torresin bussia ja onneksi lähdimme, sillä Torresin karnevaali tosiaan oli paljon aidompi ja hauskempi katujuhla kuin Lissabonissa. Ihmiset olivat panostaneet ihailtavasti naamiaisasuihinsa, vaikka itse urheiluteema olikin monelta unohtunut. Juhla-alue koostui kulkueesta, esiintymislavasta (jolla soitettiin coverina lähinnä minullekin tuttuja brassikappaleita) sekä kapeista baarikaduista, jotka olivat tupaten täynnä karnevaalikansaa.

Vietimme yön tanssien ja riehuen ja aamuyöllä raahauduimme nakkikioskille toipumaan. Nukuimme lopulta portugalilaisen Filipen autossa, koska aamuyöntunteina oli yllättävän kylmä ja ensimmäiset bussit takaisin Lissaboniin kulkevat vasta kahdeksalta. (Filipe sanoi voivansa ajaa meidät kotiin humalassakin, mutta kieltäydyimme kohteliaasti tarjouksesta.) J:n ensimmäisistä karnevaaleista olisi jäänyt ainoastaan hyviä muistoja, ellei bussiasemalla sattunutta välikohtausta olisi sattunut. Vieläkin puistattaa ajatella, miten huonosti pahimmillaan olisi voinut käydä. J siis ryöstettiin.

Odottelin J:tä bussiaseman miestenvessan ulkopuolella kun sisältä alkoi kuulua outoa meteliä. Tunnistin tietenkin J:n äänen ja kun paiskasin vessan oven auki, olin keskellä J:n ja kahden muun pojan välistä käsirysyä. J:n karjaisu: "You fuckin stole my wallet", ei jättänyt paljon arvailunvaraa siitä, mitä oli tapahtunut. Pari sekuttia myöhemmin koko miestenvessa oli täynnä epämääräisiä jätkiä, jotka tuuppivat J:tä ulos vessasta. Itse karjuin: "PARA" eli lopettakaa niin lujaa kuin kurkusta lähti ja tilanne J vastaan viisi muuta jätkää ei onneksi edennyt väkivaltaisemmaksi vaan pääsimme kaikki ulos vessasta. Sen verran täytyy kyllä sanoa, että varas oli todella urpo. Hän ei paennut mihinkään vaan jäi seisomaan tohisevan jätkälauman keskelle, jolloin minä marssin hänen eteensä ja vuodatin suun täydeltä niin rumaa brasilialaista katuslangia, etten itsekään tiennyt sellaista osaavani.

Tyyppi antoi rahat takaisin! Voitteko uskoa? Tai ei hän aivan kaikkea palauttanut, mutta loppujen lopuksi lompakossa ei yön jäljiltä ollut muuta kuin kymmenen ja viiden euron setelit ja hän antoi meille sen verran, että saatoimme palata takaisin Lissaboniin eli hän jäi itse voitolle ehkä viisi euroa. Kallein omaisuus, J:n nahkainen lompakkokin saatiin takaisin. (Luottokortteja ja vastaavia emme tietenkään ikinä kuljeta mukanamme yöllisillä reissuilla.) Jäkikäteen mietin, että onneksi pojat eivät olleet aseistettuja, eivätkä muutenkaan ehkä mitään paatuneimpia rikollisia. En usko, että tuollainen äidillinen, ankara puhuttelu olisi tepsinyt ammattirikolliseen! (Marta sanoi, että minulla on munaa.) Ryöstö oli aika hurja päätös syntymäpäiväjuhlinnalle, mutta muuten portugalaisista karnevaaleista jää onneksi hyvät muistot.

5 kommenttia:

  1. Hmm... Joo, portugalilaisista karnevaaleista jää onneksi tosi hyvät muistot.

    VastaaPoista
  2. Hui! Onneks mitään vakavaa ei loppujen lopuksi käynyt!

    VastaaPoista
  3. Niinpä! Nyt en voi enää sanoa, etten ikinä oo ollut ryöstötilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kamala juttu mutta en voi sille mitään että mua naurattaa kun kuvittelen sut aukomassa päätäs ryöstöjengille. Lyyti sussa on asennetta! <3

      Poista
  4. Hei eräs nuori nainen Lissabonissa ja J! Mahtavaa, liityn lukijajoukkoonne. Huh mitä menoa siellä, Lyyti sä olet kyllä sataprosenttisesti pippuria ja chiliä =) Pitäkäähän huolta!!!!

    VastaaPoista