Iik! Lissabonissa on kylmintä ikinä. Toisin sanoen päivälämpötila oli tänään yhdeksän astetta ja sen kylmempää täällä ei vielä kertaakaan ole ollut koko sinä aikana kun olen tätä vanhaa, heikosti eristettyä huonettani asuttanut. Yöksi luvataan kolmea astetta... Olemme lähdössä J:n kanssa Bacalhoeiroon kavereitani tapaamaan ja olisi ehkä parempi lähteä vielä jatkoille Bairroon: kolmen asteen lämpötilassa ei varmaankaan nuku kovin makeasti!
Palataan täältä jääkylmästä asunnosta vielä hetkeksi Madridin lentokentälle. Matkamme Espanjasta Portugaliin ei nimittäin säästynyt kommelluksilta, vaikka pahin skenaariokaan ei onneksi toteutunut. Pääsimme punnitsemaan matkalaukkumme vasta lentokentällä ja Easyjetin vastaanottovirkailija pudisteli meille paheksuvasti päätään, sillä matkatavaroissamme oli yhteensä noin 10 kiloa ylimääräistä. Rehellisesti sanottuna en olisi ikinä arvannut, että lisäkilojen tuominen tosiaan on niin kallista! 12 euroa kilolta olisi meidän kohdallamme tarkoittanut yli sataa euroa ja ystävällinen virkailija antoi meidän koettaa, josko saisimme vielä jotain tungettua käsimatkatavaroihimme. Selässä meillä oli pienet täyteen ahdetut reput eli virkailijan tarjous ei tuonut pelastusta tilanteeseemme.
Päätin siis kokeilla viimeistä vaihtoehtoa, Jeito Brasileiroa. Se toimii seuraavasti: vakuutimme virkailijan siitä, että olemme köyhiä opiskelijoita, vetosimme pitkään viipymiseemme kohteessa ja lopuksi kerroimme, että meillä ei ollut vaakaa eli ylikilot olivat meille täysi vahinko. Kun virkailija vielä tämän jälkeenkin vaikutti epäileväiseltä, aloin nyyhkyttää. Hävettää myöntää, mutta se toimi täydellisesti! Nuori miesvirkailija suli ehkä viidessä sekunnissa ja laski lisäkilomme kymmenestä kolmeen. Loppujen lopuksi emme joutuneet maksamaan yhden lisämatkalaukun hintaa enempää. Tulipa todistettua, että Espanjassakin pätevät latinomaiset tavat, vaikka ei sitä aivan Brasiliaksikaan voi kutsua. (Toin Brasiliasta 58 kilon edestä lisäkiloja, enkä maksanut niistä penniäkään.)
Lissabonissa on taas mukavaa, jos tätä järkyttävää kylmyyttä ei lasketa. Kävimme J:n kanssa tänään Castelo de São Jorgessa, jonka nimesimme uudestaan Pyhän Jorman linnaksi. Odotan myös innolla tulevaa iltaa, koska tapaan pitkästä aikaa osan kavereistani. Huomenna vietämme saksalaisen Marisan läksiäisiä ja Lenykin ilmoitti haluavansa tavata pian. Kiirettä pitää taas! Maanantaina tapaan Belémin palatsissa Portugalin presidentin, joka tahtoo tavata suomalaisia opiskelijoita ennen valtiovierailuaan Suomeen. Jännittää vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti