maanantai 13. helmikuuta 2012

Päivä ennen ystävänpäivää

Huomenna on ystävänpäivä tai näin portugalilaisittain rakastuneiden päivä, Dia dos Namorados. I think I´m in love. Ihanaa, että J on nyt täällä Lissabonissa. Lempikaupunkini on vieläkin parempi paikka kun sitä tutkii yhdessä. Viimeisen viikon aikana olemme kävelleet ympäriinsä varmaankin enemmän kuin minä tulin kävelleeksi koko syksynä. (Menin aina metrolla, jos yöllisiä Bairrosta palaamisia ei lasketa.) Olen saanut yllättyä siitä, miten pienen osan kaupungista oikeastaan tunnen ja poistuttuamme historiallisesta keskustasta olemme löytäneet modernimpia, pastellinvärisiä kaupunginosia, tuntemattomia puistoja ja hauskoja ilmiöitä. Ilman J:tä olisin tuskin löytänyt lähellä sijaitsevaa puistoa, jossa kanat saavat tepastella vapaasti tai lauantai-illan jälkeistä, vaahdolla täytettyä suihkulähdettä. Tänä aamuna heräsin siihen, että J hääräili keittiössä espanjalaisen turskamunakkaan parissa. Miten toinen voi olla niin suloinen, että jaksaa liottaa suolattua turskaa 12 tuntia ja herätä sitten aamulla valmistamaan siitä jotakin? J:n myötä myös syksyiseen, lähinnä eineksistä koostuvaan ruokavaliooni on tulossa muutos. Siispä ostin J:lle ystävänpäivälahjaksi essun, jossa on kaloja. (Ehkä turskia.)

J:n täällä olo on lohdullista siksikin, että yhteisiä retkiämme lukuunottamatta ensimmäisen viikon ohjelma on koostunut lähinnä läksiäisistä. On tosi haikeaa hyvästellä lähes kaikki viime syksynä tapaamani vaihtarit. Vaikuttaa siltä, että suurin osa viipyy Lissabonissa vain puolisen vuotta. Onneksi ihanat puolalaiset, Marta ja Monika sekä luxemburgilainen Francoise ovat täällä pitempään. Lenykin on sentään täällä vielä ensi jouluun asti ja sovimme yhteiset megasynttärit 25. päivälle heti karnevaalien jälkeen. Surusta ja ankeudesta huolimatta läksiäisissä on onneksi usein myös hauskaa. Lauantaina olimme suomalaisen Tinjan ja virolaisen Marleenen läksiäisissä Mojito Compay-nimisessä kuppilassa ja jatkoimme sieltä Lenyn ja Lenyn poikaystävän, Andren kanssa kohti Cais de Sodreeta. Sunnuntai menikin sitten koomassa, jos illalla olevaa Laran jäähyväisateriaa ei lasketa. Yhyy! Tämän talon paras kokki ja suosikkikämppikseni lähtee!

Jäähyväispippaloiden lisäksi olemme viimeisen vapaaviikon aikana sentään tehneet jotain muutakin. Tiistaina esimerkiksi kävimme Mafran kaupungissa ihailemassa vanhaa, kuninkaan kesäpalatsinakin tominutta luostaria. Viikonloppuna suuntaamme ehkä Torres Vedras-nimiseen kaupunkiin karnevaalien viettoon. Tämän vuoden teemana on kuulemma urheilu.

1 kommentti:

  1. Ymmärrän surun, kun niin monet lähtee :( onneksi sulle muutti sinne kaikkein mieluisin seuralainen! tänään tapasin taas pari lissabonilaista tyttöä, en malta odottaa että näen taas kaiken mistä kerrot! Mukavaa karnevaalia!

    VastaaPoista