tiistai 6. maaliskuuta 2012

Läksyjä ja lingvistiikkaa

Nyt tulee kyllä koulua korvista ulos. Harkitsen parhaillaan, että jättäisin yhden kurssin pois kurssivalikoimastani. Kaikki opinnot ovat kyllä omalla tavallaan mielenkiintoisia, mutta siinäpä se ongelma piileekin. En ehdi enkä malta tehdä koulun lisäksi mitään muuta kun kotitehtäviä tulee niin valtavan paljon. Pieni, sisäinen perfektionistini on herännyt talviuniltaan ja tahtoo todistaa jokaiselle professorille, että olen vähintään yhtä hyvä kuin portugalilaisetkin opiskelijat... Olen muuten monilla kursseilla tällä hetkellä ainut Erasmus-opiskelija ja kun esittelin portugalilaisille kavereilleni Saralle ja Martalle kevään lukujärjestystä he totesivat, että olen hullu kun valitsen kursseja, joita portugalilaisetkin jatkuvasti reputtavat. Portugalilaisen filologian opiskelijan nyt vain täytyy opiskella lingvistiikkaa.

Maanantaina meillä oli kevään ensimmäinen tentti. Istuin viime viikolla pitkiä päiviä kirjastossa ja tahkosin portugalin kielihistoriaa, kielessä tapahtuneita foneettisia muutoksia (eli niitä prosesseja, jotka tapahtuivat kun latina pirstoutui espanjaksi, galegoksi ja portugaliksi) sekä portugalin eri murrepiirteitä. Taisin saavuttaa jonkinlaisen flow-tilan, koska tentissä selvisi, että olin opiskellut aivan liikaa. Viime perjantaina ehdimme sentään vähän juhliakin. En ole koskaan tehnyt pizzaa niin pikkuruisella uunilla (Monikan uuni oli valehtelematta pienen mikroaaltouunin kokoinen) ja siinä vaiheessa kun omat pizzamme tulivat ulos olimme jo aika juhlallisissa tunnelmissa kaiken alkupalaksi nauttimamme sangrian ansiosta. Jouduin sanomaan heit Erasmus-kavereille, jotka lähtevät ensi viikonlopuksi Algarveen ja sieltä sitten Marokkoon. En lähtenyt mukaan kyseiselle reissulle, sillä saamme ensi viikolla vieraita Suomesta ja Saksasta kun Sanna ja Heidi tulevat kylään. Toivottavasti aurinko paistaa, että voimme viedä tytöt ihailemaan lähiseudun kauniita rantoja tai suunnistaa piknikille jollekin Lissabonin ihanista näköalapaikoista.

Entinen kämppikseni Sophie on muuten taas täällä. Sophie ei malttanut pysyä yli puolta vuotta poissa Lissabonista ja luulisin, että lissabonilaisella poikaystävällä on jotakin tekemistä asian kanssa. Kävimme sunnuntaina Saksan suurlähetystössä kahvilla (Sophien mukaan menen aivan saksalaisesta kunhan en yritä puhua saksaa) ja löysin yhden uuden mielipaikan Lissabonista. Saksan suurlähetystön sisäpihalta aukeaa yksi kaupungin kauneimmista näköaloista! J:lle kuuluu hyvää. On aika piristävää havahtua opintojen lomassa siihen, että toinen on loihtinut kasvisratatoillea, leivitettyjä munakoisoja tai jotain muuta hyvää. Herkuista puheen ollen, löysimme Lissabonista viimein jopa lakritsaa! Tämä kaupunki on sittenkin täydellinen.

Odotan jo innolla viikonloppua, koska olen niin kyllästynyt opiskeluun. Perjantaina uusi brassikämppikseni, Eduardo viettää syntymäpäivää ja aikoo valmistaa bahialaisen illallisen maustetuista merenelävistä ja eksoottisista hedelmistä. Lisäksi suunnittelemme reissua Cabo da Rocaan sekä Queluzin palatsiin, joka kuulemma muistuttaa jollakin tavoin Versaillesia. Olisipa jo perjantai...

1 kommentti: