Ai que preguiça! Viikon pääsiäisloma alkoi laiskimmalla aamulla pitkään aikaan. Minun piti herätä aikaisin litteroimaan kaksi viimeistä minuuttia São Tomé-aineistostani, mutta no... Viimeiset minuutit saavat kyllä edelleen odottaa. Pari viimeistä viikkoa ovat kuluneet litteroidessa, yliopistolla pyöriessä ja kavereita tapaillessa. Järkytyksekseni tajusin eilen, että maksoin viimeistä kertaa vuokrani Lissabonin asunnosta! (Viimeisen kuun vuokra on maksettu jo etukäteen ikään kuin vuokratakuuna.) Vaihtoa on siis jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta. Lähestyvän kotiinpaluun myötä J on saanut uuden, palkattoman päivätyön etsiessään kuumeisesti asuntoa jostakin pääkaupunkiseudulta. Emme osanneet arvata, että Otaniemenkin perheasuntoihin olisi palatessamme vuoden jono!
Viimeisten kuukausien alkamisen kunniaksi olemme myös päättäneet koluta Lissabonin viimeisetkin tutkimattomat kujat ja korttelit. Kävimme muun muassa koristekaakelimuseossa sekä Fernando Pessoan talossa. (Jälkimmäinen oli tylsä. Pessoan omaisuudesta olivat jäljellä ainoastaan kirjoituspöytä ja silmälasit.) Kuumina päivinä olemme suunnanneet rannalle Cascaisiin tai vain lojuneet jossakin Lissabonin kauniista puistoista. Marta ja Monika palasivat sunnuntaina Marokosta ja tiistai-iltana järjestimme Martan syntymäpäivän kunniaksi illallisen, joka koostui huoneellisesta hauskoja tyyppejä (Martan kämppikset ovat huippuja) sekä aivan järjettömästä määrästä kasvislasagnea ja viiniä. Pian joudun harmikseni taas hyvästelemään ystäväni! Toisin kuin Suomessa, pääsiäinen on Portugalissa ja muissa katolisissa maissa (kuten Puolassa ja Italiassa) todella tärkeä perhejuhla. Puolalaiset Marta ja Monika selittivät, että heidän puuttumisensa pääsiäispöydästä merkitsisi perheenjäsenille suunnilleen samaa kuin jos minä ensi vuonna ilmoittaisin vanhemmilleni, että jouluruoka ei enää kiinnosta. Tytöt lähtevät siis ensi viikoksi kotimaahan ja samoin tekevät myös italialaiset kaverini. Saksalainen Leni lähtee moikkaamaan poikaystäväänsä Brasiliaan ja toinen saksalaisista kavereistani, Vanessa matkustaa viikoksi Roomaan.
Janne aikoo sentään viettää lomansa täällä ja vei minut eilen syömään Lissabonin taatusti parhaaseen vegaaniravintolaan. Yleensä en pidä kikherneistä, mutta taidan joutua pyörtämään päätökseni! Hyvät ravintolakokemukset ovatkin tarpeen, sillä ensi viikosta lähtien seuraa oikea Suomi-vieraiden sarja. Päätimme J:n kanssa ostaa hölmöt Lissabon T-paidat- ja lippikset ihan vain näyttääksemme mahdollisimman paljon autenttisilta turistioppailta. Olisivatpa teekkarit jo täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti