Tuliaislakut ja Fazerin Geishatkin on nyt syöty ja on aika palata portugalilaiseen arkeen. Oli ihan huippua, että Sanna ja Heidi tulivat käymään Lissabonissa! Muuten olisin varmasti ankeillut kun kaikki vaihtarikaverini ovat Marokossa ja säätkin keinahtivat viikonlopun ajaksi huonompaan suuntaan: täällä satoi ensimmäisen kerran sitten tammikuun. Epälissabonilaisesta säätilasta huolimatta saimme siskosten kanssa aikamme kulumaan. Kävimme muun muassa kirjakaupassa kahmimassa Sannalle portugalin oppimateriaalia, Vintage-kahvilassa juomassa psykoaktiivista teetä sekä Tejo-joen toisella puolella, Almadassa tutustumassa Rion mallin mukaan teetettyyn Jeesus-patsaaseen.
Heidi oli Bairrosta todella innoissaan vielä perjantain ja lauantain välisenä yönä, mutta vannoi seuraavana aamuna, ettei mene sinne enää koskaan. Bairron saldoksi voisi laskea vaikkapa sen, että pääsin tanssimaan salsaa italialaisen hurmurin kanssa tai sen, että hankkiuduimme Heidin kanssa riitoihin erään suomalais-portugalilaisen tyypin kanssa tämän haukuttua suomalaisia naisia rumiksi. (Kyseinen tyyppi etsi minut seuraavana päivänä Facebookista, pyysi anteeksi ja kertoi, ettei vielä oikein hallitse ironian käyttöä huumorin keinona.) Viikonlopun aikana kävimme myös esimerkiksi Belémissä demonstroimassa Heidille ja Sannalle Jopen kosinnan sekä Estorilin rantakylässä valtamerta ihailemassa. Tytöt oli tietysti vietävä Bacalhoeiroon vinho verdeä maistamaan ja lisäksi tulin käyneeksi Starbucksissa jo toista kertaa elämässäni. Pitkä viikonloppu meni ohi aivan liian nopeasti ja on surkeaa, että nään Heidin seuraavan kerran vasta neljän kuukauden kuluttua kun olemme molemmat taas Suomessa. Sanna on onneksi Helsingissä jo kesäkuun alussa, jolloin palaamme J:n kanssa pohjoiseen.
Alkuviikko on sujunut yliopistolla enemmän tai vähemmän takkuisesti. Lingvistiikan kurssit ovat edelleen järjettömän työläitä. Viimeiseksi saimme litteroitavaksi são tomélaisen puheaineiston, joka kestää yli tunnin! Jokainen ikinä suomeksikin litteroinut ymmärtää varmasti, miten valtavasta hommasta on kyse. Kaiken lisäksi professori antoi litterointiin aikaa ainoastaan pari viikkoa. Alkuviikon olenkin sitten nörtteillyt koneellani ja yrittänyt saada omituisesta portugalin murteesta jotakin selkoa. Loppuviikosta tarkoituksena olisi suunnata Obidoksen kaupunkiin jokavuotisille suklaafestivaaleille. Palkinto on tämän litterointiurakan jälkeen taatusti ansaittu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti