Viimeisellä viikolla

Vielä viikko jouluun ja Suomeen! Päässäni surisee, sillä saavuin juuri Colombosta, eli Lissabonin uusimmasta ja suurimmasta kauppakeskuksesta. Kyseessä oli tietenkin joululahjojen saalistus ja täytyy kyllä sanoa, että portugalilaiset soittavat kaupoissa aivan kammottavaa joulumusiikkia. Kappaleet ovat samoja kuin kaikkialla, mutta jostakin syystä täällä suositaan tekorokahtavia versioita ja siihen päälle joku lapsikuoro laulaa epävireistä melodiaa. Ehkä musiikilla nopeutetaan ihmisten ostopäätöstä kun he pyrkivät kaupasta ulos niin nopeasti kuin suinkin. Nyt on kaikki joululahjat kuitenkin hankittu ja matkalaukkuni pursuaa moscatelviiniä, kuivattuja viikunoita sekä muita jouluherkkuja. Löyhkäävää kuivaturskaa en sentään suostu vaatteideni sekaan tunkemaan, vaikka se kuuluikin isän lahjatoiveisiin.
'
Monen yön juhlaputken sekä viimeisen yön tenttipaniikin (nukuin kokonaiset kaksi tuntia) jälkeen olen lojunut pari päivää kuin koomassa. Tiistaina olin oikeasti niin väsynyt, etten luentojen jälkeen kyennyt raahautumaan parinsadan metrin matkaa alas kauppaan. Onneksi jääkaapissa oli soijanakkeja (kyllä vain) ja olutta! Koomasta huolimatta sunnuntain ja maanantain välisen yön valvominen kannatti, koska sain tänään tietää, että Brasilian kolonialistisen kirjallisuuden tenttini meni läpi arvosanalla 16/20. Romantiikan ajan portugalilainen kirjallisuuskin on tiedettävästi läpäisty, koska sain ensimmäisestä tentistä 17/20 ja pelkästään sekin riittää ilmeisesti läpipääsyyn. Nyt jännittelen enää Afrikan kirjallisuuden ja Portugalilaisen kielitieteen tuloksia.

Tentti- ja opetuskäytännöt ovat kyllä Lissabonissa aika erilaisia verratuna siihen, mihin on Suomessa tottunut. Olin esimerkiksi aika ihmeissäni kun professori sai totaalisen hermoromahduksen maanantaina vain, koska olin kirjoittanut tenttivastaukseni lyijykynällä. (Sanna neuvoi minua käyttämään kuulakärkikynää, mutta unohdin sen kotiin.) Hän uhkasi laskea arvosanaani väärän kynän takia ja vannotti, etten ikinä enää menisi tekemään vastaavaa. Kun ihmettelin asiaa jälkeenpäin italialaisille kavereilleni, he totesivat että kuulakärkikynän käyttö on pakollista (myös Italiassa), jottei tenttivastauksia voisi jälkikäteen käpelöidä. Suomessa ollaan ilmeisesti sinisilmäisiä tai sitten opiskelijat ovat vain liian rehetejä tai laiskoja käyttääkseen lyijykynän tuomia mahdollisuuksia hyväkseen. Professori oli muuten onneksi leppynyt tähän päivään mennessä, koska oli väärästä kynästä huolimatta tyytyväinen esseeni sisältöön. Lyijykynäpannan lisäksi toinen täällä ihmetyttävä asia on lunttaamisen yleisyys. Olen esimerkiksi hämmentynyt muutaman kerran tenttisalissa kun joku portugalilainen luokkatoverini urkkii aivan avoimesti, mitä minun tenttipaperissani lukee. Suoraan sanottuna on aika kiukuttavaa kun joku tentissä nojailee kylkeen ja hönkii niskaan. Portugalilainen kaverini totesi siihen ainoastaan, että niin tekevät kaikki.

Lunttaamisistaan huolimatta portugalialaiset ja italialaiset luokkatoverini ovat käyneet rakkaiksi syksyn aikana ja on hirmu haikeaa hyvästellä italianot ensi maanantaina kun meillä on viimeinen yhteinen koulupäivä. Afrikkalaisen kirjallisuuden professori lupasi, että voimme mennä yhdessä oluelle yliopiston kuppilaan. Ei hän sentään tarjota luvannut. Tuntuu muuten todella oudolta, että ensimmäinen lukukausi on jo lähes ohi ja puolet vaihdosta siinä samalla! Suomeen paluuta odotan toisaalta innolla ja toisaalta haikeana, koska se merkitsee, etten näe monia ihania ihmisiä täällä enää ensi keväänä.

Vaihdon aikana olen tutustunut moniin huipputyyppeihin ja oppinut itsestäni kaikenlaista kuten sen, että olen pilalle hemmoteltu hempukka. Tänä aamuna otti esimerkiksi jokseenkin koville kun selvisi, ettei hanasta tulekaan vettä ja voimme sanoa hyvästit sekä suihkulle että aamukahville. Iltapäivällä joku oli muistuttanut vuokraemäntää vesilaskusta ja pääsimme taas suihkuun... Suihkuttomuuden ja lämmityksen puutteen kaltaisista pikkuseikosta johtuen on ihan mukavaa päästä hetkeksi Suomeen lomalle. Helmikuussa voi sitten palata tänne virkistynein mielin ja alkaa tähyillä ensimmäisiä auringonottokelejä!