keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ihana helle

Olen Paratiisissa. Avoimista ikkunoista hohtaa pastellinsininen taivas, ulkona vallitsee suloinen 33 asteen helle ja käden ulottuvilla on mansikoita ja viinirypäleitä. Sain Afrikan portugalin tutkielmasta luokan toiseksi parhaan arvosanan ja päätin juhlistaa hellettä ja koulumenestystäni lomailemalla loppupäivän. Kuka sitä paitsi edes kykenee pyörtymättä istumaan paahtavassa luentosalissa kun ulkona on tuollainen sää?

Viime viikon elimme J:n kanssa vauhdikasta kaksoiselämää. Tai ehkä itse elin pikemminkin kolmoiselämää kun yritin sekä toimia turistioppaana Lissabonissa vieraileville äidilleni ja tädilleni että kaapia kaiken irti viimeisistä hetkistäni vaihtarina. Yliopistovelvollisuudetkin vaivasivat luentojen ja viimeviikkoisen tentin muodossa. Ei ihme, että nyt sukulaisten lähdettyä hieman väsyttää... Äitini ja tätini saapuivat keskiviikkona juhlistamaan äidin 50-vuotiasta elämää tänne Lissaboniin. Rouvat olivat etukäteen murehtineet sitä, saako Lissabonissa lainkaan liikuntaa ja päätimme poistaa huolen heti ensimmäisenä päivänä kipuamalla jalkakyydillä Sintran maurilinnalle.

Luulisi, että ensimmäisen päivän rääkki olisi hillinnyt hieman äitini ja tätini menoa, mutta sen sijaan he jaksoivat pelkän salaatin voimalla kavuta Lissabonin kujia ylös ja alas kuin akkuladattavat duracell-puput niin, että parin ensimmäisen päivän jälkeen olin itse pelkkä perässä raahustava zombie. Saimme sentään houkuteltua museointoilijat rannallekin muutaman kerran ja sunnuntaina suuntasimme piknikille Jardim da Estrelan ilmaiseen puistokonserttiin. (Itse olin sen verran uupunut, että nukahdin piknikviltille enkä muista koko konsertista yhtään mitään.)

Lauantaina vietimme vaihtariporukalla italialaisen Ilarian syntymäpäiviä ja päädyimme lopulta tietenkin Bairroon. Ilaria oli loihtinut meille ihania italialaisia herkkuja pinaatista ja pestosta jälkiruokatiramisusta puhumattakaan. Punaviiniä tuli italialaisittain kitattua aivan liikaa ja J jättäytyikin seuraavana päivänä suosiolla pois tulevan anoppinsa silmistä. Minä sen sijaan laahustin urheasti tehotätien perässä ja yritin vahtia, ettei heitä ryöstetä Lissabonin ihmisvilinässä. (Eipä sillä, mahdollinen ryöstäjä olisi todennäköisesti katunut ankarasti tekoaan, jos olisi erehtynyt koskemaan jonkun meidän sukuumme kuuluvan naishenkilön laukkuun!)

Äidin ja tädin lähdettyä oli Jonnan ja Heinin vuoro tulla kylään Lissaboniin. He saapuivat eilen ja aloittavat täältä kahden viikon mittaisen reilinsä Euroopan halki. On tosi kivaa nähdä tyttöjä pitkästä aikaa ja sovimme, että lähdemme huomenna koko päiväksi rannalle, koska lämpöennusteeksi luvattiin 35 astetta. Lupasimme myös esitelle kavereille Lissabonin yöelämää. Mitähän siitä tulee kun vaaleahiuksinen Jonna on jo nyt menettänyt hermonsa kadulla huuteleville lissabonilaisille miehille...

Pelästyn joka kerta kun katson kalenteria! Aivoni eivät oikein suostu ymmärtämään, että asun Lissabonissa enää seuraavat kaksi viikkoa ja sitten onkin jo aika palata. Mieluummin ne tahtoisivat jäädä tänne koko kesäksi ja sulaa tässä lämmössä. J:kin lähtee ensi lauantaina töihin ja takaisin Helsinkiin. Muutos jännittää melkein yhtä paljon kuin sillon kun olin lähdössä vaihtoon...

1 kommentti:

  1. Ihan uskomatonta, että oot jo palaamassa Suomeen! :D Mun on vaikee käsittää jo sitä, et mun täytyy heinäkuussa palata.

    VastaaPoista