Nyt on kyllä aivan sekopäiset tunnelmat! Olen riemuissani, sillä elämäni tähän asti vaikein tenttikausi on ohitse ja sain tunti sitten viimeisenkin tentin palautettua. (Tentin palautuksen yhteydessä professori Ivo Castro kätteli ja lähetti terveisiä Timo Riiholle, Castron itsensä ikäiselle kielihistorijoitsijalle, joka edelleen touhuaa Helsingissä Portugalin laitoksen ympyröissä.) Oli ihana sanoa hyvästit yliopiston kirjastolle ja kotona pikkuhiljaa paisuneelle kirjaläjälle. Lissabonille hyvästien sanominen huomenna sen sijaan on kaikkea muuta kuin ihanaa!
Lissabon antoi viimeisenäkin päivänä oikein parastaan. Pilvettömän sinisen taivaan lisäksi koko kaupunki on yhtäkkiä puhjennut kukkaan. Tahtoisin tietää, mitä lajiketta nuo joka puolelle ilmestyneet violetteja kukkia puskevat puut oikein ovat. Huomiseksi luvataan + 30 astetta. Suomessa sen sijaan kuulemma sataa... Juuri kun olin astumassa metrosta ulos tentin jälkeen huomasin, että oli ensimmäistä kertaa koko vuonna onnistunut kadottamaan ladattavan metrokorttini. Pitikin sitten sattua juuri sillä viimeisellä metromatkalla! En ehtinyt kauaakaan vilkuilla avuttomana ympärilleni kun jostain ilmestyi räsyisen, mutta ystävällisen näköinen vanhempi nainen. "Pssst, eikö sulla ole varaa metrokorttiin? Anna kun mä autan", ja niin nainen vilautti oman metrokorttinsa käteeni, niin että pääsin portista ulos. Juuri tätä minä rakastan Lissabonilaisissa! Säännöistä ollaan tarvittaessa joskus jopa valmiita joustamaan ja kaupunkilaiset ovat aina valmiita auttamaan pulassa olevaa. Olisi tehnyt mieli halata naista ja kehua Lissabonia ja sen asukkaita vuolaasti. Tyydyin ainoastaan kiittelemään naista vuolaasti.
Lissabonilaisittain olen jälleen kerran myöhässä. Minun pitäisi tavallaan jo olla Arte & Manhassa omissa jäähyväiskekkereissäni. Koska olemme Lissabonissa, luotan kuitenkin siihen, että kaikki ovat ainakin tunnin verran myöhässä... En voi uskoa, että joudun hyvästelemään kaikki vaihtariajan kaverini tänään! Ties milloin näämme seuraavan kerran. Tenttien takia en tietenkään ole aloittanut pakkaamista vielä vaan olen jättänyt sen tapani mukaan lähtöpäivän aamuun. Lissabonista lähtö tapahtuu siis samalla vauhdikkaalla tyylillä kuin suuri osa vaihtovuodesta on kulunut. Edellinen yö juhlitaan, aamuyöstä pakataan ja lentokoneessa lopulta nukutaan. Onneksi on kiire. Muuten en varmaan kestäisi sitä, että joudun sanomaan hyvästit tälle kaupungille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti