Jonnan ja Heinin Lissabonin vierailu sujui loistavasti. Olin jo ehtinyt ikävöidäkin tyttöjä ja oli kiva vaihtaa vuoden kuulumiset Cascaisin auringon lämmössä. Kävimme myös Bairrossa (ilta oli arvatenkin vauhdikas) ja shoppailemassa. Itse en tosin raaskinut ostaa yhtään mitään kun pelkään jo valmiiksi sitä, mitä matkalaukkuni sanoo vuoden mittaan kertyneistä lisäkiloista. Täytyy kyllä sanoa, että olo oli tosi haikea kun hyvästelin kaverit valtavine rinkkoineen ja vielä haikeampaa oli saattaa J seuraavana aamuna tutun taksisedän kyydillä Lissabonin lentokentälle.
Palattuani takaisin untuvapeiton suojaan mietiskelin, miten huikea vaihtovuosi minulla on ollut. En oikeastaan toivoisi, että mikään olisi mennyt toisin. Vaikka J:n takia olisin tietysti toivonut, että aika Espanjassa olisi sujunut iloisemmin, täytyy myöntää, että J:n tänne tulo teki keväästäni ihan täydellisen. Sain kokea ihanan Lissabonin kevään ja vaihtarielämän riemut ilman, että tarvitsi edes ikävöidä sulhasta. Harvalla varmaankaan käy niin hyvä tuuri! Vuoden aikana ehdin oppia ainakin sen, että J:n kanssa on kiva asua samassa maassa. Seuraava matkamme onkin sitten varmaan häämatka, mikäli meillä on siihen kaikkien sisustusunelmien jälkeen varaa. (En ole nähnyt hääpainajaisia pitkään aikaan! Jostain syystä bileet yhdessä kavereiden ja sukulaisten kanssa ovat pikkuhiljaa alkaneet vaikuttaa ihan mukavalta ajatukselta, vaikka podenkin yhä esiintymisjännitystä.)
Tapasin viime viikolla Lenya, joka kertoi, että oli alkanut tapailla uutta miestä. Tämä uusi mies on ilmeisesti ranskalainen ja työskentelee täällä Ranskan suurlähetystössä. Mies on myös loistava kokki ja Leny oli tietenkin onnensa kukkuloilla. Toivottavasti ehdin vielä tapaamaan kyseisen hurmurin ennen lähtöäni. Joka tapauksessa oli huojentavaa nähdä ihana brassityttöni onnellisena. Eilisiltana vietimme suurella joukolla saksalaisen kaverini Vanessan syntymäpäiviä ja herkuttelimme ihanilla italialaisilla kasvisruuilla. Juhlat olivat samalla viimeiset Vanessan ja tämän kämppiksen, Enrican järjestämät vaihtaribileet. Viimeisellä viikolla molemmilla tytöillä on minun tapaani järjettömän monta tenttiä. Ehkä juuri tenttien takia toivoisin, että tämä yliopiston loppurutistus olisi jo ohi...
Tuleva viikko on varmaankin sen verran hektinen, etten usko ehtiväni enää kirjoittaa. Päivät kuluvat luultavasti yliopiston kirjastossa etsimässä tietoa keskiaikaisista portugalin kielisistä teksteistä. Iltaisin yritän tavata jokaista kaveria vielä ainakin kerran. Lähtö tuntuu kerta kaikkiaan omituiselta! Se on samaan aikaan ihanaa (Suomen kaverit, J ja uusi asunto!) ja kamalaa (kun miettii, näänköhän täällä tapaamiani ihmisiä enää koskaan). Kaiken lisäksi se, etten parin viikon kuluttua ole enää täällä vaikuttaa kumman epätodelliselta. Pelkään potevani koti-ikävää, mutta tällä kertaa Lissaboniin. Lopuksi en voi sanoa muuta kuin, että tämä on aivan valtavan ihana kaupunki ja vaihtokohteista parhain! Tulkaa ihmeessä vierailemaan, jos ette ole täällä vielä käyneet ja jos olette niin tulkaa uudestaan. Lissabonista ei taatusti voi saada tarpeekseen yhdessä viikossa tai edes yhdeksässä kuukaudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti