Syksy on saapunut Lissaboniin. Se tarkoittaa täällä sitä, että on enää noin 20 astetta lämmintä ja olen kylmissäni! Sunnuntaina jopa satoi ensimmäistä kertaa sitten tänne tuloni ja tänään kun menin kouluun ripotteli myös hiukan. Ihmiset pukeutuvat takkeihin ja valittelevat kylmyyttä ja syysmasennusta(!). Joka paikassa tuoksuu paahdettu kastanja, joka tuntuu täällä tekevän hyvin kauppansa. Ostin itsekin töttöröllisen. Minullekin tuli syksyisen haikea olo, sillä osallistuin tänään ensimmäiseen tenttiini Portugalissa. Se oli hurjan vaikea! En todellakaan osannut sanoa yhtään mitään 1800-luvun portugalilaisen runouden metriikasta, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että tavutussysteemi on täällä erilainen kuin Suomessa. Onneksi tällä kurssilla täytyy läppäistä vain kaksi kolmesta tentistä...
Viime viikko ikään kuin lensi ohitse, koska vietin jokaisen päivän vanhempieni ja veljeni parissa. Kiertelimme kaupunkia ja söimme joka päivä ravintolassa. Oli ihan mukavaa taas katsella Lissabonia matkaoppaan ohjeistuksella. Otin turistielämästä muutenkin ilon irti: kävin onnellisena suihkussa hotellissa, jossa vesi on aina lämmintä ja osallistuin hotelliaamiaisille. Kävimme Bairro Altossa ja Oceanáriossa, Lissabonin ihanassa akvaariumissa, jota voin lämpimästi suositella kaikille täällä vieraileville. Törmäsin toista kertaa Projeto Tamariin, merikilpikonnien suojeluprojektiin, johon olen tutustunut jo Brasiliassa vieraillessani itärannikon luonnonsuojelualueella. Kilpikonnat ovat mahtavia eläimiä! Huimaa, että ne voivat elää niin paljon kauemmin kuin ihmiset (elleivät takerru kalastusalueiden verkkoihin) ja uiskennella koko tämän ajan maalauksellisten korallien ja muiden meren kummajaisten keskellä. Akvaario oli paikoin rakennettu niin, että kilpikonnia ja muita meriötököitä pääsi katsomaan niiden alapuolelta. Tunne muistutti avaruusseikkailua ja saimme muistoksi upeita valokuvia. Taidan sittenkin harkita vapaaehtoistyötä Brasilian rannikolla kilpikonnien kääntelijänä! Sellaistakin työtä on kuulemma tarjolla. Vaatiikohan se paljon voimaa?
Tänään kyläilin melko spontaanisti forssalaisten tuttujen, Pekan ja Piritan luona Alfamassa. He ovat täällä kahden viikon lomareissulla ja oli hauskaa, että saatoin lähteä seuraksi Orienten ympäristöön, jossa he eivät olleet vielä käyneet. Suomi-ikävä ei tosiaan pääse yllättämään, sillä torstaina on vuorossa J:n vierailu. Ankeasta tenttimenestyksestä ja sen seuraamasta syystunnelmasta huolimatta loppuviikosta on siis tulossa mukava. Huomenna illastamme kaveriporukalla saksalaisen kaverini kotona ja tutustumme hänen brasilialaiseen poikaystäväänsä, joka on täällä kylässä. Torstaina taas saapuu J. En malta odottaa! Ajattelimme tehdä viikonloppureissun Portoon nyt kun Veera on vielä siellä. Toivottavasti onnistun löytämään tieni portviinitehtaille surkeasta suunnistustaidostani huolimatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti