sunnuntai 28. elokuuta 2011

Muutto

Olen todella surkea hyvästelijä. Tällä viikolla olen jo monta kertaa joutunut tilanteeseen, jossa täytyy väännellä vaivautuneesti käsiänsä ja yrittää irvistää jonkinlaista hymyä, vaikka oikeasti tekisi mieli juosta pakoon ja uskotella itselleen, että näen hyvästelijäni taas ensi viikolla. Keskiviikko oli ihana päivä. Minulla oli viimeisen kerran vapaata töistä ja käytin koko päivän muutaman huipun kaverin kanssa hengailuun. Teimme todella arkisia asioita: kävimme syömässä tai kahvilla ja pyörimme Helsingin keskustassa. Jostain syystä arkiset asiat vain tuntuvat kauhean erityisiltä nyt juuri ennen lähtöä. Esimerkiksi vaikka se, että Essillä oli päällään sininen paita, jota minä olen ollut mukana valitsemassa. Heidin ja Essin ilon- ja surunsekainen ilme juuri ennen töihin lähtöä jäi mieleen. (Emme varsinaisesti hyvästelleet.) Voi että minä tykkään niistä tytöistä! Illalla menimme J:n kanssa Kampissa olevaan kiinalaiseen, Empire plazaan ja jostain syystä juuri viime keskiviikkona sain maistaa Helsingin parasta tofua. Ehkä Helsinkikin pistää parastaan nyt kun tietää, että olen lähdössä.

Töissä viimiset päivät olivat todella hektisiä vaikkakin mukavia. Tajusin viime hetkellä käyttää hyödykseni työterveyslääkäriä ja sain allergialääkkeet. Ne auttavat nuhaoireisiin, mutta tekevät minusta ylipirteän. Hiki vain virtasi kun nostelin viinipulloja hyllyyn pillerien aiheuttaman energian voimalla. Ilmankos pomo tuli viimeisenä päivänä kättelemään minua ja toivotti minut erittäin tervetulleeksi uudestaan ensi kesänä. Sain vielä shamppanjapullon läksiäislahjaksi. Nyt tulee kyllä ikävä jopa töihin!

En muuten ole enää Espoolainen. Muutimme kaiken omaisuutemme viimeisen kahden päivän aikana vanhempiemme kotipaikkakunnalle. En olisi ikinä arvannut, että meillä on niin paljon tavaraa! Aloitimme pakkaamisen eilen aamulla kello seitsemän ja lopetimme sen illalla kahdeksalta. Sen jälkeen kannoimme tavarat autoon J:n äidin, isäpuolen ja veljen avulla. Puoli yhdeksältä asunto oli vuodesohvaa ja muutamaa jätesäkkiä lukuun ottamatta tyhjä ja nautimme lahjaksi saamani shamppanjapullon tyylikkäästi kertakäyttömukeista. Aika romanttista! Tästä päivästä taas oli romantiikka aika kaukana. En ole varmaan koskaan ollut yhtä stressaantunut. Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö vaatii entisiä asukkaitaan puhdistamaan kämppänsä kunnolla ja meidän 60-luvulla rakennetussa opiskelijakaksiossamme oli pinttynyttä likaa vähintään 40 vuoden edestä. Kumma kyllä seinissä kasvanut punahomekin irtosi kloorin avulla ja loppujen lopuksi jätimme jälkeemme paljon siisitimmän asunnon kuin sen, mihin aikanaan muutimme. Toisin kuin ihmisten ja työpaikan kohdalla, asunnon kohdalla en tuntenut sen suurempaa haikeutta. Lähinnä olin todella kyllästynyt sen joka ikiseen neliöön kuurattuani niitä tuntitolkulla!

4 kommenttia:

  1. "... asunnon kohdalla en tuntenut sen suurempaa haikeutta."

    Ei mee kyl yksiin mun ajatusten kanssa! Mulla oli nimittäin oma haikea hetkeni just ennen lähtöä. :
    ) Liikutuin, mut en itkeny. Virallisesti.

    VastaaPoista
  2. Joo muutto oli kauheeta! Jotenkin olin ajatellu että mulla on kaikki hallinnassa, mutta kaiken maailman kapistuksia vain putkahteli koko ajan eikä siivouksen tarpeessa olevista kohdista tullut loppua :( Hihii, sunkin seuraava postaus tulee kaiketi sitten Lissabonista! Hyvää reissua, oot ihana!

    VastaaPoista